Suurihopea –

Argenté de Champagne 

& 

Uudenseelanninpunainen - 

New Zealand Red

Suurihopeasta yleisesti:

Suurihopea- rotu kehitettiin Ranskassa Champagnen alueella 1600-luvulla.

Rodun kanit syntyvät esimerkiksi mustina ja väri hopeoituu iän myötä. Suurihopealla hyväksytään värit musta, sininen, luonnonkeltainen, ruskea ja luonnonharmaa. Suomessa yleisin väri lienee musta ja luonnonharmaa.

Suurihopea on melko suuri kani. Näyttelyissä sen painon tulisi olla 4,21 kg, täydet pisteet saa 4,61 kilon painoisena eikä painolla ole ylärajaa.

Rotu yleistyi alkujaan turkiseläimenä ja lihantuotannon takia. Nykyisin sitä pidetään lemmikkinä ulkonäön ja sosiaalisen luonteensa vuoksi.

New Zealand Red yleisesti:

Uudenseelanninpunainen eli New Zealand Red on kanirotu, joka on peräisin Yhdysvalloista 1910-luvulta.

Rotua kasvatettiin aluksi lihansa ja kauniin turkkinsa vuoksi, nykyisin sitä pidetään lemmikkinä ulkonäön ja sosiaalisen luonteensa vuoksi.

Rodun luomiseen käytettiin ainakin belgianjättejä ja belgianjäniksiä. Rotu tunnetaan Suomessa myös nimellä uudenseelanninpunainen ja lempinimellä "redi".

Tämä kani kuuluu suurten kanirotujen ryhmään ja sekä ihannepaino rodulla on 4,01 kilogammasta ylöspäin. Koostaan huolimatta se on erittäin ystävällinen ja rento kani. Redit ovat aina lyhytkarvaisia ja niiden pää on suuri sekä posket muhkeat.

 Ruokinta:

Kasvattajan suositus ruokinnassa on 80 % heinää ja ruohoa, 15 % vihreitä kasveja ja yrttejä, 5 % rehua.

Puhdasta vettä ja heinää on oltava tarjolla koko ajan. Aikuisen Suurihopean vuorokausi annostus rehua on 0,5–1 dl, riippuen onko karvanvaihtoa, tiineyttä vai joutilaana. Poikasrehun määrä on luovutusikäisenä (8-10vko) 0,1–0,2 dl/vrk ja 10-16vkon ikäisenä 0,2–0,5 dl/vrk.

Hyviä rehuvaihtoehtoja ovat Primo Hieho, Primo Kasvatus I ja Kasvatus II, myös Ruohonjuuritason Kanin Ykkös-Herkku on oikein oivallinen vaihtoehto.

Monien rehujen D-vitamiiniarvot ovat aivan liian korkeat kaneille, jopa niin että saattavat aiheuttaa elimien kalkkeutumista ja heikentää hedelmällisyyttä. Tarkkaan lasketut ravintoarvot takaavat parhaan kasvun ja hyvinvoinnin eläimille.

Kanin ruokinnan ABC

Kanin suolisto on pitkä ja monimutkainen. Kani ei ole märehtijä vaan sen suoliston toiminta on hyvin lähellä muita yksimahaisia ruohonsyöjiä, kuten hevosta. Mahalaukusta puuttuu melkein kokonaan lihaksisto, ja ruokamassa kulkee suolistossa eteenpäin painovoiman avulla, syöty ruoka painaa aiemmin syötyä massaa eteenpäin suolistossa. Kanin ruoansulatustoiminnan merkittävin vaihe tapahtuu umpisuolessa, joka on kanilla suhteellisesti suurempi kuin muilla kotieläimillä. Jotta kani voi hyvin, on sen suoliston bakteeritoiminnan toimittava häiriintymättä sekä jatkuvasti. Kania ei saa paastottaa, sillä silloin suolistontoiminta häiriintyy. Ruokinnassa on pyrittävä säännöllisyyteen. Kanien luonnollinen ruoka-aika on varhain aamulla tai myöhään illalla, joten nämä ovat hyvät ajat ruokkia myös kesykania.

Kanin ruokinta koostuu ravintoaineista, jotka voidaan karkeasti jakaa veteen, proteiineihin, hiilihydraatteihin, rasvaan, kivennäisaineisiin ja vitamiineihin.

Vesi

Kaikki ravintoaineet sisältävät jonkin verran kosteutta eli vettä. Korkein kosteuspitoisuus on tuoreruuassa, juureksissa ja hedelmissä. Joissain tuoreruoissa kosteuspitoisuus nousee jopa 80–90 %:iin, kuten kurkussa. Mikään tuoreruoka ei kuitenkaan korvaa raikasta vettä, jota voidaan pitää kanien saatavilla joko kupeissa tai juomapulloissa.

Proteiinit

Proteiinit eli valkuaisaineet ovat kanin elimien, lihasten ja entsyymien rakennusaineita. Proteiinit ovat tärkeitä elimistön ylläpitämiseen, kasvuun, villan ja turkin kasvattamiseen, lisääntymiseen sekä maidontuotantoon. Proteiinit koostuvat erilaisista aminohapoista. Lähes kaikilla tunnetuilla eliöillä proteiineja muodostavat samat 20 aminohappoa. Kani pystyy sulattamaan jopa 75 % kasvin valkuaisaineista. Kani tuottaa joitain proteiineja suoraan umpisuolessa, josta ne tulevat kanin uudelleenkäyttöön, kun kani syö umpisuolipapanoita.

Liian vähäinen proteiininsaanti aiheuttaa kanille viivästynyttä kasvua, alentunutta tuottavuutta sekä lisääntymisvaikeuksia. Liian runsas proteiininsaanti toisaalta tuo liikaa energiaa, joka aiheuttaa lihavuutta ja rasvoittumista. Liiallinen proteiininsaanti aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, jotka voivat olla kanille kohtalokkaita. Liialliselle proteiininsaannille herkimpiä ovat nuoret, kasvavat kanit. Ruokavaliosta 12–17 % proteiinia on ihanteellinen.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat elimistön tärkein energialähde. Niistä elimistö pystyy vapauttamaan energiaa nopeasti. Hiilihydraatteja tarvitaan elimistössä kasvuun, lihastyöhön, lämmön ylläpitämiseen, aineenvaihduntaan sekä hermoston ja elinten toimintaan. On olemassa kahta eri tyyppiä hiilihydraatteja, sulavia ja sulamattomia. Sulavia hiilihydraatteja ovat esimerkiksi sokerit, tärkkelys ja sulamattomia selluloosa ja hemiselluloosa.

Tärkkelys on suurin hiilihydraattityyppi viljassa, selluloosaa ja hemiselluloosaa eniten kasvien varsissa. Tärkkelys sulaa ohutsuolessa, ravintomassa kulkee ohutsuolen läpi nopeasti, jolloin osa tärkkelyksestä kulkeutuu umpisuoleen. Kani, joka saa suuria määriä viljatuotteita voi saada yliannoksen tärkkelystä umpisuoleen, joka aiheuttaa vahingollisten bakteerien räjähdysmäisen lisääntymisen. Jos umpisuolessa on haitallisia bakteereja kuten Clostridia sp. ja E. Coli, jotka tuottavat toksiineja (myrkkyjä), tuloksena on enterotoksemia.

Sulamattomat hiilihydraatit kulkevat suoliston läpi melkein kokonaan sulamattomina, miksi siis kani on niin tehokas käyttämään kuitupitoista ruokaa? Vastaus on, että kanin tehokkuus erottaa sulamattomat kuidut sulavasta osasta ravintoa. Sulamattomat kuidut ovat elintärkeä kanin ravinnon osa, ilman sitä ruuansulatus ei toimi optimaalisesti. Kani saa hiilihydraatteja mm. kuivasta heinästä, jonka hiilihydraattipitoisuus on sitä korkeampi mitä aikaisemmin ja nuorempana heinä on korjattu.

Rasvat

Ruoan sisältämä rasva tuo kanin elimistöön myös rasvaliukoisia aineita, mm. vitamiineja. Kanit käyttävätkin rasvaa energiavarastona, joksi myös ravinnon hiilihydraatit elimistössä muuttuvat. Mikäli rasvaa kerääntyy paljon kanin elimistöön, on seurauksena lihavuus. Kanin ruokintaan rasvaa tulee mm. öljykasvien siemenistä sekä kaurasta. Kanin ravinnon tulee sisältää noin 2–5 % rasvaa.

Kivennäisaineet

Kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, jotka jäävät tuhkaan, kun esimerkiksi kudos tai ruoka poltetaan. Kivennäisaineilla on monia tärkeitä tehtäviä kanin elimistössä. Niitä tarvitaan kudosten rakennusaineiksi sekä ylläpitoon, hermoston sekä lihasten toimintaan ja entsyymien ja hormonien säätelyyn. Kivennäisaineiden puutos voi aiheuttaa kasvun hidastumista ja puutostiloja.

Kalsium ja fosfori

Kanin ruokinnassa tulisi olla oikea suhde kalsiumin ja fosforin välillä, jotta kanit kasvavat normaalisti. Ihanteellisin kalsium-fosforisuhde ravinnossa olisi 1,3:1.

Kalsium säätelee mm. hermo-lihasärtyvyyttä, veren hyytymistä, solukalvoissa tapahtuvia kuljetuksia, hormoni- ja välittäjäaineiden vapautumista sekä monia entsyymireaktioita. Sen puute voi vaikuttaa luun ja hampaiden kasvuun. Kalsiumin liikasaanti voi johtaa munuais- ja virtsakiviin.

Fosfori osallistuu energia-aineenvaihduntaan ja happoemästasapainon säätelyyn. Fosfori on tärkeää myös luustolle ja hampaille, kasvavien eläinten tulisi saada sitä aikuisia enemmän.

Kanin ruokinnassa apila ja sinimailanen sisältävät paljon kalsiumia. Aikuinen kani tarvitsee 0,20 g kalsiumia ja 0,15 g fosforia painokiloaan kohti kerran vuorokaudessa.

Natriumkloridi (suola)

Ruokasuola on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste. Suolaa voidaan kanille tarjota suolakiven muodossa, mutta mikäli kuivaa heinää on suolattu tai mikäli kani syö teollista kaninrehua, ei suolanpuutosta kanille tule.

Vitamiinit

Vitamiineja esiintyy pieniä määriä elimistössä. Vitamiinien vähäinen saanti voi aiheuttaa puutostiloja, mutta toisaalta suuria määriä, eli yliannostus vitamiineja voivat myös aiheuttaa sairastumisen. Mikäli kanille annetaan teollista rehua, tuoreruokia ja laadukasta kuivaheinää, ovat vitamiinien puutokset erittäin harvinaisia. Vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin vitamiineihin (A, D, E ja K) sekä vesiliukoisiin vitamiineihin (C, B-ryhmä).

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja tärkeä näkökyvylle ja luuston kasvulle. Kani saa A-vitamiinin esiastetta karoteenia vihreistä kasviksista sekä kellertävistä juureksista.

D-vitamiinia muodostuu heinää kuivatettaessa, joten kanin D-vitamiinin tarve täyttyy syöttämällä sille hyvänlaatuista kuivaheinää.

E-vitamiini on merkityksellinen vitamiini lihasten toiminnalle. E-vitamiininpuutos voi aiheuttaa hedelmättömyyttä. E-vitamiinia kani saa mm. kuivasta heinästä sekä lehti- ja havupuiden lehdeksistä.

C-vitamiinilla eli askorbiinihapolla on elimistössä useita eri tehtäviä. Kaneilla C-vitamiinin puutosta ei esiinny, sillä kani valmistaa suolistossa tarvittavan määrän C-vitamiinia.

B-ryhmän vitamiineja on useita ja kani tuottaa monia niistä itse umpisuolessaan. Hyviä B-vitamiinien lähteitä ovat mm. vihannekset ja peruna. Myös persiljassa on paljon B6-vitamiinia.

Ruokinnan suunnittelu

Kanien rehuntarve vaihtelee huomattavasti eri ajanjaksoina. Täysikasvuinen, joutilas kani tarvitsee paljon vähemmän rehua kuin kasvava, tiine tai imettävä kani. Myös kanin koko, ilmasto, kanila olosuhteet ja liikunta mahdollisuudet vaikuttavat rehun tarpeeseen. Laskennallisesti kolmekiloinen kani tarvitsee 0.08 ry/vrk (ry= rehunyksikköarvo, 1 ohrakilon tuotantovaikutus). Mikäli esimerkin kania syötettäisi ohralla, tarkoittaisi määrä 0.08 kg ohraa vuorokaudessa. Kuitenkin rehuyksikköarvoon vaikuttaa myös muu kanin ruokavalio, jossa ohjenuorana pidetään, että 15 % ruoasta on väkirehua ja 85 % ruoasta on korsirehua.

Konkreettisena esimerkki 3 kg kanin ruokinnasta, vuodelta 1944 (pätee edelleen):

Kesällä: tuoretta ruohoa riittävästi. Lisäksi kuivia heiniä tai olkia. Täysikasvuinen, joutilas kani syö 600–700 g ruohoa päivässä. Tiine emokani tarvitsee viimeisen tiineysviikon aikana 1200–1400 g ruohoa. Imettävä emo, jolla on 6kpl 14 vrk:n ikäisiä poikasia, tarvitsee 2,5–3 kg ruohoa ja sama emo poikasineen, poikasten ollessa yli 1kk ikäisiä, 4,5–5 kg ruohoa.

Tuore, lehtevä, apilansekainen ruoho sisältää keskimäärin 100–140 g sulavaa valkuaista rehuyksikköä kohden. Valkuaismäärä on siis riittävä. Vitamiineja eläimet saavat tarpeeksi. Lisäksi vettä.

Talvella: Perusrehun muodostaa kuiva heinä, jota on jatkuvasti saatavilla. Täysikasvuinen kani syö päivässä 85–150 g heiniä. Heinää voi korvata myös kevätviljanoljilla, varvuilla, lehdeksillä tai havunoksilla. Väkirehuja ja vettä annetaan seuraavasti:

• Urokset, joutilaat naaraat, yli 2kk ikäiset pennut: 50 g väkirehua, 150 ml vettä
• Tiineet naaraat (2 viimeistä viikkoa): 100 g väkirehua, 200 ml vettä
• Imettävät emot, 6 poikasta ikä yli 14vrk: 200 g väkirehua, 400 ml vettä
• Imettävät emot, 6 poikasta ikä yli 1kk: 400 g väkirehua, 1000 ml vettä

Ellei eläin syö annostaa kokonaisuudessaan, vähennetään määriä, kunnes saavutetaan oikea suhde.

Valkuaistarve tulee tyydytetyksi, mikäli kuivaheinä on laadukasta. Muussa tapauksessa valkuaista voi nostaa lisäämällä ruokintaan pellavansiemeniä tai herneitä. Vitamiininlähteenä raaka porkkana on paras. Kivennäisrehuja on käytettävä 2–5 % rehujen kokonaismäärästä.

Kaneille soveltuvia yrttejä

• Basilika
• Fenkoli
• Friseesalaatti
• Kiinalainen parsakaali
• Kirveli
• Korianteri
• Laventeli
• Lehtikaali (vihreä, punainen ja musta)
• Lehtipersilja
• Lehtisalaatti
• Liperi eli lipstikka
• Lollorosso salaatti
• Meirami
• Oregano
• Persilja
• Pinaattikiinankaali
• Piparminttu
• Porkkanan naatit
• Punajuuren naatit
• Rakuuna
• Romaine salaatti
• Rosmariini
• Rucola
• Salaattisikuri
• Sitruunamelissa
• Tilli
• Timjami
• Varsiselleri eli lehtiselleri
• Vehnänoras
• Vesikrassi
• Vihanneskrassi

Kaneille soveltuvat luonnonkasvit

• Heinäratamo
• Hiirenvirna (nuoret versot)
• Huopaohdake
• Jauhosavikka
• Kaalivalvatti
• Kamomilla
• Katinjuustomalva
• Kehäkukka
• Keto-orvokki
• Koiranputki (nuoret versot)
• Koristekrassit eli köynnöskrassit (eri lajeja)
• Kumina
• Lutukka eli rikkalutukka
• Maitohorsma
• Mansikan lehdet
• Mesiangervo
• Mesikät (eri lajeja)
• Mulperin lehdet
• Mustaherukan lehdet
• Mustikanvarpu
• Niittyhumala
• Niittynätkelmä
• Nokkonen (kuivattu)
• Pähkinäpensaan lehdet
• Pajun lehdet
• Pelto-ohdake (kukat, lehdet, nuoret versot)
• Peltokaali
• Piharatamo eli laastarinlehti
• Pihatatar
• Piiskut (eri lajeja)
• Pikkutakiainen (kukat, lehdet, nuoret versot)
• Pujo
• Puna-apila
• Punahattu
• Punaherukan lehdet
• Puolukanvarpu
• Rohtopurasruoho eli kurkkuyrtti
• Rohtoraunioyrtti
• Rohtovuohenherne
• Rosmariini
• Ruiskaunokki
• Ruusut (kukat ja lehdet, ei varsia piikkien takia)
• Salvia
• Siankärsämö
• Suolaheinä
• Syylälinnunherne
• Syysmaitiainen
• Takiaisen lehdet
• Vadelman lehdet
• Vesiheinä eli pintatähtimö
• Viinimarjan lehdet
• Voikukka (huom! Leskenlehti on myrkyllinen)
• Vuohenputki

Kaneille myrkylliset kasvit!

Huonekasvit

Kaikkia talon kasveja tulisi ajatella myrkyllisinä. Vain harvat ovat turvallisia, ja on paljon parempi pitää kaikkia vaarallisina eikä sallia kanisi syödä niitä. Pidä talosi kasvit korkealla, että kanit eivät pääse niihin, ja jos mahdollista, huoneissa, johon kanit eivät mene. Jos lehdet putoavat, siivoa ne heti.

Keittiö

Keittiöstäsi löytyy muutama kanille myrkyllinen ruoka-aine. Avokadot ovat kanille hyvin myrkyllisiä, älä anna niitä missään tapauksessa. Myös sitrushedelmiä, sieniä, sipuleita (myös ruohosipuli) sekä maissia ei tulisi antaa. Maissin runko sisältää monimutkaisen polysakkaridin, jota kanin elimistö ei sulata. Maissi voi aiheuttaa vakavia suoliston ja ruoansulatuskanavan ongelmia. Tomaatin sekä viinirypäleen puuosat ovat myös myrkylliset.

Puutarha

Puutarhassa myrkyllisten kasvien laajuus on melko suuri. Suosikit, kuten kaikki, jotka kasvavat sipulista - lumikellot, hyasintit, liljat, krookukset, narsissit, tulppaanit mm. on pidettävä poissa alueilla johon kanit pääsevät. Samoin leinikit, sormustinkukat, esikot ritarinkannukset, akileijat, jouluruusut, raunioyrtit, unikot, periwinkle, pikkutalviot, ukonhatut, muratit ja likusterit ovat kaikki kohtuullisen yleisiä puutarhakasveja ja kaikki ovat myrkyllisiä. Jos sinulla on nämä kasvit, poista ne tai varmista, että kanisi eivät pääse niihin. Tässä on lueteltu vain osa puutarhan myrkyllisistä kasveista. Myrkyllisiä kasveja on valtavasti.

Myrkylliset puiden ja pensaiden oksat

• Akaasia
• Aprikoosipuu
• Euroopanmarjakuusi
• Kirsikkapuu
• Kultasadepensas
• Likusteri
• Lumimarja
• Luumupuu
• Misteli
• Oleanteri
• Persikkapuu
• Puksipuu
• Sinisateet
• Selja